Apulialla (It.Puglia), tuolla saapasmaan kannassa sijaitsevalla aurinkoisella alueella, on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Se ei ole vain vanhempieni ja sukuni kotiseutu, vaan myös monien rakkaimpien lapsuusmuistojeni
näyttämö. Joka kesä lähdimme pitkälle 1 200 kilometrin mittaiselle ajomatkalle Pohjois-Italiasta Salenton eteläkärkeen.
Nämä automatkat olivat rakkauden ja kestävyyden seikkailuja
Nämä automatkat olivat rakkauden ja kestävyyden seikkailuja. Kuvitelkaa: isäni savuke huulillaan istumassa ratin takana vieressään kaikista käytännön asioista, kuten vatsojen täyttämisestä, huolehtiva äitini ja takanapenkillä kaksi veljestä ja myöhemmin myös pikkusisko — ahtautuneena pieneen Renault 5:een. Pikkuinen auto ponnisteli eteenpäin kattotelineisiin
kiinnitettyjen painavien laukkujen alla jääden ylämäessä ohi huristavien rekka-autojen taakse, meidän kärsiessämme paahtavasta kuumuudesta tupakansavun keskellä ilman ilmastointia. Mutta mikään ei voinut himmentää innostustamme saapuessamme määränpäähämme Alezioon, äitini kotikaupunkiin.
Erityinen Vastaanotto
Yksi rakkaimmista muistoistani liittyy pieneen torrefazione-kauppaan, joka oli erikoistunut pähkinöiden paahtamiseen. Ilman kaupassa täytti lämmin ja täyteläinen hasselpähkinöiden ja manteleiden tuoksu, joka vielä tänäkin päivänä, avatessani pussillissen hasselpähkinäitä tai manteleita, vie minut välittömästi takaisin noihin huolettomiin päiviin.
Päästyömme Puglian rajan yli, ei matka suinkaan ollut ohi; meitä odotti vielä 300 kilometriä alueen ikonista maisemaa. Loputtomat vanhat oliivipuut, joiden kiemuraiset rungot seisoivat sitkeästi paahtavan auringon alla, levittäytyivät kaikkialle. Lopulta saavuimme isovanhempieni valkoiseksi kalkittuun taloon — viileään turvapaikkaamme, jonka korkeat huoneet ja taivaita hipovat katot pitivät kuumuuden loitolla.
Elämä Aleziossa oli yksinkertaista, mutta taianomaista. Isovanhempani, Nonna (isoäiti) Vituccia (nimi tarkoittaa ”pientä elämää” Salenton murteella) ja Nonno (isoisä) Mino, olivat jokaisen vierailun sydän. Heidän päivittäiset rutiininsa olivat kuin tanssi: Nonna valmisti aterioita, jotka tuntuivat seremonioilta, ja Nonno, aina siististi pukeutuneena, teki useita vierailuita paikallisiin kauppoihin ostamaan tuoreita raaka-aineita.
Pähkinöistä Oliiviöljyyn
Kun perustimme Italguston, monet asiakkaistamme kysyivät aitoa oliiviöljyä. Vaikka minulla onkin juuret syvällä Pugliassa, en tuntenut henkilökohtaisesti yhtään oliiviöljyn tuottajaa. Niinpä otin yhteyttä vanhaan tuttuuni, torrefazione-kaupan omistajaan. Suureksi ilokseni hän muisti perheeni, erityisesti Nonno Minon, ja hänen kauttaan löysin upean oliiviöljyn tuottajan, hänen sukulaisensa.
Ensimmäinen näyte oliiviöljystä saapui meille pähkinöiden joukkoon piilotettuna, melkein kuin salakuljetettuna. Yksi maistiainen, ja olin jälleen isovanhempieni keittiössä, nauttimassa Nonna Vituccian keitoksista. Se oli juuri sitä, mitä olimme etsineet: täyteläistä, maukasta ja perinteistä oliiviöljyä.
Kunnianosoitus Puglian perinnölle
Tämä oliiviöljy ei valikoitunut kauppaamme ainoastaan maun tai laadun vuoksi. Se on myös tapa kunnioittaa Puglian alueen perintöä, joka on kohdannut valtavia haasteita. Viime vuosina tuhoisa tauti on tuhonnut miljoonia Puglian vanhoja oliivipuita jättäen jälkeensä surullisen maiseman, jossa ennen vallitsi kauneus. Tämän öljyn myyminen on pieni panokseni Puglian perinnön kunnioittamiseen ja niiden käsityöläisten tukemiseen, jotka pitävät alueen perinteet elossa.
Jokainen pullo tätä oliiviöljyä sisältää paitsi maan olemuksen, myös syvän yhteyteni alueeseen, joka on muovannut identiteettiäni. Jakamalla sen kanssanne toivon voivani välittää teille osan Puglian taikuudesta ja samalla edistää sen tulevaisuutta, edes pienesti.
Kiitos, että olette tukeneet matkaamme, luottaneet meihin ja auttaneet vaalimaan aarretta, joka on enemmän maku: jokainen tippa on täynnä historiaa, kulttuuria ja rakkautta.
Tutustu Puglian makuihin vierailemalla kaupassamme. Juhlitaan ja suojellaan tätä uskomatonta perintöä yhdessä.
